Jos lauantai-iltana ensimmäistä kyytiä joutuu odottelemaan melkein tunnin, voi haavet hyvästä tuloksesta heittää kompostiin. Ja varsinkin jos ilta jatkuu sellaisena, että kahden ensimmäisen tunnin aikana ei tule kuin kaksi kyytiä.

Vuoroni alettua kahdeksalta aloitin menemällä Pasilan aseman jonoon, ja kun siinä jonossa oli tullut seisottua tarpeeksi kauan, ei siitä enää tohtinut lähteä pois. Arkena Helsingin peittävä tihkusade olisi ajanut ihmiset takseihin, mutta nyt se pelotteli ihmiset pysymään kotonaan. Keskiviikkona ja torstaina, kun oli ollut lämmin ja keväinen ilma, ihmisiä oli ollut liikkeellä kasapäin - ja vähän harmitti, etten saanut keskiviikoksi ajovuoroa, vaikka olisin halunnut - mutta nyt tuhnu-ilmalla ihmiset vain murjottivat kotonaan.

Olin jo asennoitunut surkeaan kassaan, mutta puolilta öin meno vilkastui siinä määrin, että vaikka ensimmäiset neljä tuntia olivat aneemiset, kassa, tuntiansio ja juoksu nousivat hämmästyttävän hyviksi. Jopa siis juoksu, vaikka kävin kertaalleen Keravalla asti, josta en saanut paluukyytiä yrityksistäni huolimatta. Kuppasin kyllä Keravalaisia parin kyydin verran.

Aamulla rutistin vartin yli seitsemään asti.

Olin muuten liikkeellä vaihteeksi Eemelillä, jonka arvostettavin ominaisuus tätä nykyä on nykyaikainen printteri. Ah, sitä printtaamisen hiljaisuutta!


Töölössä oli yöllä joku ihmeen poliisioperaatio. Olin jättänyt asiakkaan (josta pitääkin muistaa kertoa myöhemmin) ja saanut uuden tilauksen. Olin ajamassa Caloniuksenkatua pohjoisen suuntaan ja piti päästä Runebergille etelään. No, käännyin laittomasti ja kieltomerkistä huolimatta Caloniuksenkadulta oikealle Johan Ludvigille ja käännyttyäni huomasin, että takanani oleva auto oli poliisin katiska. Eivät kylläkään piitanneet käännöksestäni, mutta kun minun olisi pitänyt tehdä Runebergilla uusi ukemi, en enää tohtinut, kun poliisiautoja vilisteli silmissä. Ajattelin, että "tuon poliisiauton ajettua ohi, teen U-käännöksen", mutta niitä tuli aina lisää vain. Ainakin seitsemän pyöriskeli siinä Ilmarinkadun-kauppakorkean alueella. Tuskin poliisit olisivat kiinnostuneet minun U-käännöksestäni öisellä kadulla, mutta kunniallinen kansalainen minussa (tai sen rippeet) vaati minua ajamaan eteenpäin kunnes vastaantulevien kaistalla ei enää ajelisi vastaan poliisiauto.