Helsingissä taksikuskien vaatetuskoodi on aika tarkka: sininen, valkoinen tai musta kauluspaita, sininen tai musta poolo tai pikee-paita. Mustat tai tummansiniset suorat housut ja tummat kengät (ei lenkkareita). Minulla on myös sellainen kuvitelma, että Helsingissä pukeutumiskoodi on aina ollut tarkka ja sitä on valvottu tarkemmin kuin ilmeisesti esim. Vantaalla. Isot pojat ovat kertoneet, että farkku-lenkkarityypit jotka eivät ole sopeutuneen Helsingin sääntöihin, ovat sitten siirtyneet farkkuineen ja lenkkareineen Vantaalle ajelemaan.

Olen kuullut myös joidenkin kuskien valittavan siitä, että "koska en ole jäykkä tyyppi, en laita jäykkiä vaatteitakaan" (ts. kauluspaitaa ja suoria housuja), pelätään leimautumista tiettyyn vähemmistöryhmään tai ollaan niin anarkistista että siistejä vaatteita ei voi laittaa. Minun mielestäni taksikuskin pitää näyttää siltä, että se on töissä, eikä ajelemassa huvikseen jonkun Mersulla. Se on vähän sama jos lääkärillä ei vastaanotolla olekaan valkoista takkia, vaan se istuu siellä farkuissa ja T-paidassa. Ei vaikuta uskottavalta. Samoin joku sanoi, että jos on joku kahakka kuskin ja asiakkaiden välillä, niin poliisin tai muiden kuskien on paljon helpompi puuttua asiaan, kun erottaa jo kauempaa, että kuka on kuski ja ketkä ovat asiakkaita.

Minä vähän vierastan lippiksen käyttöä työasussa, vaikka se sallittua olisikin. Siihen aikaan kun minä aloitin koulunkäyntini, näitä käytöstapoja opetettiin siihen malliin, että edelleenkin vierastan hattua miesten päässä sisätiloissa (joka avoton autokin on), ja pidän kyllä sisätiloissa pipoa tai lippistä käyttäviä vähän mehtäläisinä.

Minulla ei ole mitään siististi pukeutumista tai kauluspaitoja vastaan. Vaikka päivät olenkin varsin porvarillisena pidetyssä ammatissa, ei siellä työasuuni kuulu kauluspaidat ja kravatit kuin ehkä erikoistilanteissa, siksipä minua ei varsinkaan yhtään haittaa pukea päälle kauluspaitaa ja krakaa aina silloin tällöin viikonloppuisin.

Kaverit kun kuulivat minun ajavan taksia, niin heti tuli kuittailua tästä vaatetuksesta tyyliin: "no joko sulla on sininen silkkipusakka?" Toinen vakiokysymys oli, että "no eikö xxx:n palkalla elä!" tai varioiden "onko xxx:n palkka niin pieni, että pitää ajaa taksia?"

Mutta kun ysillä kävin ammatinvalintapsykologilla, niin kysyttäessä mitä haluan tulevalta ammatiltani vastasin, että "haluan sellaisen ammatin, jossa voin pitää pukua, minulla on sihteeri ja voin ostaa BMW:n". Aika lähelle olen päässyt: sihteeriä minulla ei ole. Ja tietysti sen puvunkin kanssa on vähän niin ja näin, kun en sitä puvun takkia kuitenkaan ajoon laita. Tsykologi vaan vähän suutahti, kun sen mielestä asetin tulevalle ammatilleni aivan vääränlaisia tavoitteita.

Sen verran piti kyllä sijoittaa, että paitoja ja mustia suoria housuja piti parit ostaa, kuten myös sopivat mustat kengät. En ihan viitsinyt alkaa mustan puvun housuja alkaa taksissa kuluttaa, enkä myöskään hypellä talviliukkailla missään nahkapohjaisissa lakeerikengissä.

Tänä iltana olisi taas aika lähteä ajamaan tuonne feikkilumisateeseen, joka suoraan sanottuna oli pettymysten pettymys. Tuollaisen pikkusateen takia vaihdoin omaankin autoon kaamoskumit. Sitten sitä jyrisytetään jouluun asti sulilla teillä. Epistä.