Sääliksi kävi sitä vanhaa miestä joka tuli aamuyön tunteina kyytiini Mellunmäen metroasemalta. Mies oli noin kuusikymppinen, ränsistynyt laitapuolen kulkija, jonka mopo oli tehnyt tenän. Hän ei ollut viitsinyt lähteä työntämään mopoa usean kilometrin matkaa, vaan oli joutunut jättämään sen metroaseman liepeille. Mopo tuntui tärkeältä ja miestä huoletti, että mahtaako mopossa olla seuraavana päivänä enää kaikki osat tallella. Matka ei ollut pitkän pitkä, taksa oli ehkä 12-13 €. Mies maksoi matkan ja kaivoi taskustaan kourallisen kolikoita "kahvirahaksi". Läjässä oli ehkä 3-4 € ylimääräistä.

Näihin tippeihin minä suhtaudun ihan eri hartaudella kuin yleensä. Nämä laitapuolen miehet ovat kuin siitä Raamatun tarinasta lesken mopo... öö ei kun ropo. Heillä ei taatusti ole sitä rahaa ylenpalttisesti ja silti he haluavat antaa taksikuskille ylimääräistä vähistä varoistaan, vaikkei olisi mikään pakko - ja se on kyllä ihan liikuttavaa. Ja vaikka olen sanonut aiemminkin, niin sanon silti, että näiltä miehiltä saa tippiä niin paljon todennäköisemmin kuin keneltäkään muulta. Lisäksi monet, varsinkin nuoret taksimatkustajat, saisivat ottaa oppia käytöksestä näitä spuge-tyypeiltä. Vaikkei heillä elämä olekaan edennyt ihan toivottuun malliin, perheet eivät pysy koossa eikä ehkä työpaikatkaan ole kovin pysyviä - jos niitä ylipäätään on - niin taksissa he ovat melkeinpä niitä sympaattisimpia asiakkaita. Humalatilastaan huolimatta kohteliaita, ystävällisiä ja ovat tyytyväisiä saamaansa palveluun, eikä heiltä kuule ynseää ja ylimielistä mutinaa reittivalinnoista.

EDIT: Otin pois lopun löpinöitä.