Perjantai oli varsinainen liskojen yö – tai paremminkin ilta. Kävin lähes naapuriini suuntautuneen kyydin jälkeen hakemassa kotoa jotain oksennuspusseiksi sopivaa, kun toiseksi edellinen asiakas oli jo käyttänyt viimeisen, ja se viimeisinkin olisi sellaista tarvinnut (eikä kello ollut ylittänyt vielä edes yhtätoista). Pikkuisen jännittävää seurata vieressä, kun Hakamäentien risteyshässäkässä tyttö luukuttaa vasenta takaovea auki pää pihalla, että tuleeko sieltä takaa kohta joku, joka vie sen pään ja oven mukanaan, mutta onneksi ei. Ja jos pitää valita oksennuksesta taksissa ja asiakkaan päästä, niin valitsen asiakkaan pään! (Mutta ilman ovea kiitos, jos mahdollista.)

Aiemmassa kyydissä oli myös pahoinvoiva tyttö. Ilmoitti onneksi hyvissä ajoin, ja etsin autosta pussin. Ei ollut muuta kuin sellainen hervottoman iso musta jätesäkki. Naureskelin tytön kavereille siinä pussin suuaukkoa kääriessäni, että mahtuu ainakin, mutta oikeasti siinä matkan aikana rupesi jo pelottamaan, että 150 litran pussi todellakin jää pieneksi. Sitä oksennusta tuli ja tuli. Tyttö huuteli sieltä pussista, että eikö teille tule paha olo, kun täällä haisee oksennus. Kaksi muuta takapenkkiläistä pitivät nenistään ja keskustelivat niitä näitä. Mm. oksentajan ex-poikaystävästä. Tyttö pussista huuteli, että älkää puhuko, häntä oksettaa – minkä joka kerta myös uskottavasti todisti. Lopulta kyse ei edes ollut enää ex-poikakaverista, vaan mikä tahansa puhe sai tytön oksentamaan ja pussista kuului epätoivoisia aneluita: ”Älkää puhuko, älkää puhuko: mua alkaa oksettaa!” Kaverit olivat kiukkuisia, että ”ei sua nyt kaikki meidän puhe voi oksettaa”. Kavereita oksentaminen taksissa nolotti hurjasti ja muutenkin he olivat saamassa oksentamisesta jo vähän tarpeekseen. Myös illan jatkosuunnitelmat tytön kunnon takia huolettivat, joten lohduttelin, että ehkä kyseessä on vain matkapahoinvointi. Aamupahoinvoinnista kun tuskin vuorokaudenajasta päätellen kuitenkaan on kysymys. Oksennuspussista kuului sarkastinen ”HAH HAH”.

Lupasin, että pussi kuuluu matkan hintaan.

Pitää vielä todeta tähän loppukevennykseksi se ikiaikainen kummallisuus, että olit sinä syönyt mitä tahansa, niin oksennuksessa on aina makkaranpalasia!