Tuli taas oltua taksin asiakkaana.

Olin menossa ravintolaan syömään, ja koska tiesin juovani viiniä, päätin jättää oman autoni kotiin. Mitä transportaatioon tulee, niin neitiseuralaiseni arvasi aikeeni ja sanoi, että ”sä voit tulla kaupunkiin kyllä bussillakin”, mutta arvatkaapa huvittiko mennä seisomaan pakkaseen johonkin bussipysäkille, jossa tuulee kuin venäläisessä elokuvassa? No ei niin. Tilasin siis taksin… heh heh… ei mulla oikeasti ollut aikomustakaan mennä bussilla, mutta sainpahan siitä säästä hyvän selityksen.. kjäh kjäh.

Tilasin taksin tekstarilla, koska se on niin fiksua. Samalla tein pienen empiirisen kokeen ja kirjoitin osoitteen perään viestiin, että ”parkkipaikka”. Tutkimuksen tarkoitus oli se arvelu, että voiko tekstarissa laittaa tilaukseen osoitetta tarkentavia lisämääritteitä. Kun taksi tuli, niin vaklasin vähän sen dataa, ja siellähän oli: ”x-tie 10 parkkipaikka”. Jees!! Eli tietäkäätte, oi kuolevaiset, että siihen tekstariviestin osoitteen perään jos laittaa lisämääritteitä - ”sisäpiha”, ”parkkipaikka”, ”x-kadun puolelta”, tms. - ne näkyvät kuskille, mikä on tosi kätevää.

Ravintolasta poistuttaessa tilasin taksin viestillä, jossa osoitteen lisäksi oli ravintolan nimi (osoite oli sitä paitsi sellainen X-katu 9-11 –tyylinen, joten tarkennus oli paikallaan), ja tyytyväisyyttä myhäillen taksissa katselin, kun ruudussa seisoi osoite ravintoloineen.

Muutakin uutta ja hyödyllistä tuli opittua. Neitiseuralaiseni nimittäin jätti taksiin hattunsa. Muistaen kaikki ne lukuisat naisten hansikkaat, joita taksista olen iltojen mittaan keräillyt ja joiden perään kukaan ei ole koskaan haikaillut, olin vähän sitä mieltä, että se siitä hatusta, mutta seuralaiseni ei antanut periksi, vaan päätti hankkia sen takaisin. Ensin hän soitti kuitissa olleeseen yrittäjän numeroon, mutta numeropa ei ollut käytössä. Ei muuten minunkaan ajamien taksien kuitin puhelinnumero toimi. Olen sen joskus testannut. Seuraava kohde oli tietysti taksikeskus. Keskus kertoi laittavansa datalle viestin ja kuskin ottavan yhteyttä, jos hattu löytyy. Arvasin, että soiton seurauksena datalle tulee viesti, että ”kyyti ravintola x:stä xx-katu 10:een – asiakas jätti hattunsa. Ota yhteys numeroon xxx-xxxxx”. Mitään ei kuitenkaan alkanut kuulua, joten sitkeä seuralaiseni soitti keskukseen uudelleen. Olin siinä vaiheessa vähän sitä mieltä, että ”voi ei, rasittava asiakas omassa kodissa”. Seuralaiseni suhtautui kuitenkin skeptisesti maahanmuuttajakuskin kielitaitoon ja kykyyn tulkita viesti datalta. Tällä kertaa keskuksen henkilö sanoi soittavansa taksiin ja soittavansa sen jälkeen takaisin. Mainiota toimintaa! Hetken kuluttua keskus soitti takaisin, mutta uutiset olivat huonoja. Seuraava soittokohde oli ravintola, muttei sieltäkään löytynyt. Toivosta luopuminen oli jo tapahtunut, kunnes puhelin soi: Kuski oli kuin olikin löytänyt hatun. Koska kuski oli ehtinyt jo vaikka kuinka kauas, seuralaiseni sopi olevansa yhteydessä seuraavana päivänä ajovuorossa olevaan isäntään hatun palauttamisesta.

Isäntä oli ollut tosi ymmärtäväinen ja oli luvannut viedä hatun huoltoasemalle Töölöön.

Selvisi myös se, että kuitissa olevassa puhelinnumerossa oli yksi nolla liikaa, minkä takia siihen taksiin ei saatu heti yhteyttä. Se taksi nimittäin ei olisi ollut ehtinyt ajaa kovin pitkälle, koska sen hatun puuttuminen havaittiin heti. Taksilla olisi ollut oikeus laskuttaa hatun palauttamisesta, mutta se ei olisi ollut mikään ongelma – minähän kyllä tiesin sen.

Eli unohtaessaan taksiin jotain, siihen kyllä saadaan tarvittaessa yhteys. Sen takia kannattaa se kuitti ottaa aina talteen. Siitä kun löytyy parhaimmassa tapauksessa taksin puhelinnumero ja ainakin taksin sifranumero. Ilman taksin numeroa sen auton selvittäminen onkin jo vaikeampaa. Silloin se on sen ”Kuka vei kyydin x-kadulta n-tielle noin kymmenen aikaan? Asiakkaalla jäi autoon mummo.” –dataviestin varassa.

Pakko kertoa vielä samaan hengenvetoon tämäkin juttu:

Eräs tuttuni tajusi kerran laittaessaan taksin oven kiinni, että kuski olikin ollut itse asiassa aika söpö, ja päättänyt saada yhteyden kuskiin. Oli soittanut taksikeskukseen saadakseen kuskin numeron, mutta keskus oli sanonut, ettei voi antaa kuskien numeroita. Tyttö keksi huijausvalheeksi, että oli muka jättänyt autoon hanskansa ja haluavansa ne takaisin. Keskus oli sitten ottanut kuskiin yhteyttä ja tämä soittikin sitten tälle tytölle ilmoittaakseen, ettei hanskoja ollut tietenkään löytynyt, jolloin neiti olikin sitten paljastanut asian oikean laidan. Oli sanonut, ettei hänellä mitään hanskoja ollut, mutta että nyt kuskilla olisi hänen puhelinnumeronsa. Kuski oli ihmetellyt, että mitä hän sillä, johon tyttö oli tietysti vastannut, että ”jotta sä voisit soittaa ja vaikka pyytää mua ulos”. Hyvä lopetus tarinalle olisi, että he sopivat tapaamisesta ja menivät naimisiin viikon päästä lauantaina, mutta totuus on kuitenkin lohduttomampi: ei ollut kuski lämmennyt ajatukselle treffeistä ja tämä tyttönen oli jäänyt ilman uljasta taksikuskillista seuraa, mikä tietenkin on harmi, koska taksikuskien seurahan on sitä uljainta seuraa! (Vaikka yksi tuttu sanoi mulle eilen, että ”sä puhut kyllä ihan liikaa” – mutta siinä kyse ei ollut taatusti kyllä minusta vaan sen tyypin mielenhäiriötilasta.)