Keskiviikko alkoi tosi hitaasti. Tosin olin taas liikkeellä ennen aikojani – vuoro olisi alkanut oikeasti vasta kasilta. Lähdin liikkeelle kuudelta. Ensimmäisen kahden tunnin aikana ei ollut kuin kolme kyytiä, joista yksi oli kylläkin pitkästä aikaa lentokentän kotimaan terminaaliin. Sanoinkin asiakkaalle, että edellisen kerran kävin kotimaan terminaalissa varmaankin elokuussa, että saa nähdä, onnistuuko se kotimaan terminaaliin ajo ollenkaan. Pelottelin, että ajan ajatuksissani ulkomaan terminaaliin. Asiakas ilmoitti, että hänellä oli onneksi ruhtinaallisesti aikaa. Juttu luisti muutenkin hyvin tämän Pohjois-Karjalassa asuvan naisen kanssa. Ihmettelimme siinä kotimaanlentojen hintaa ja sitä, ettei asiakas lentäisi näitä matkoja pääkaupunkiin, ellei firma maksaisi. Samalla hinnalla kun lentää Joensuusta Helsinkiin ja takaisin, pääsee viikoksi välimerelle - lentoineen ja yöpymisineen. Tämä ei mahdu tavallisen pulliaisen ymmärrykseen. Kaiken lisäksi kotimaanlennot ovat välillä aivan tolkuttomasti myöhässä. Joskus kiireissään kentälle mentyään matkustaja saa huomata, että lento on jopa pari tuntia myöhässä. Siinä oikeasti voi jo miettiä, että menettääkö junalla tai autolla matkustava sittenkään sitä aikaa niin kovin paljoa, jos ajatellaan vaikka että matka kotiovelta Helsingin keskustaan kestää lentokoneella myöhästymisten kanssa 4-5 tuntia, ja autolla matkaan menisi ehkä 5-6 tuntia?

Ennen aikojaan vuoron aloittamisessa on samanlainen huono homma kuin terminaalivuorossa, jossa kyytejä saa ottaa vain tietyiltä terminaalitolpilta (joita ovat esim. hotellit, rautatieasemat ja satamat – ja joita ei ole Pasilan lisäksi kuin keskustassa), eikä tilauksia saa datalta ollenkaan. Vain käsipystyjä ja tolppa-asiakkaita. Siksi esimerkiksi lentokenttäkyydit ovat vähän tyhmiä tällaisissa tapauksissa, koska Puistolan, Malmin ym. (Matapupu) tolpille ei kannata kyllä mennä tolppa-asiakkaiden toivossa, vaan sitä joutuu väkisinkin ajelemaan tyhjänä takaisin keskustaan.

Tämä tietysti vaikuttaa sitten siihen, että juoksu jää pieneksi, kun sitä tyhjänä ajoa tulee paljon. Eilisen juoksu jäikin vähän matalammaksi kuin mitä normaalisti, vain karvan verran yli euron. Siihen ei voinut myöskään olla vaikuttamatta aamun viimeinen kyyti, joka suuntautui tuonne Vihdin maaseudulle. Keikka kesti yli tunnin ja tyhjänäkin ajoa tuli taas varmaan ainakin 40 kilometriä. Onneksi autossa oli oikea navigaattori, ja onneksi asiakas antoi normaalia "ajetaan Vihdin suuntaan" opastusta tarkemmat ohjeet ennen kuin nukahti.

Päivän ylläripylläri oli se, että sain yhden uuden julkkisnimen listaani. Sain kyytiini erään maailmallakin menestyneen suomalaisrokkarin. Ei ihan Ville Valo, eikä ihan Tuomas Holopainenkaan, mutta melkein!

Mutta sympaattisin eilisen kohtaamisista oli kyllä sellainen kadunnimi kuin "Kujanen". Tietääkö joku mistä löytyy? =)


Otsikko "see you next wednesday" on muuten elokuvaohjaaja John Landisin tavaramerkki. Hän on piilottanut jokaiseen elokuvaansa (mm. Blues Brothers, Ihmissusi Lontoossa, Vaihtokaupat [Eddie Murphy-elokuva], Mitäs me vakoojat, Michael Jacksonin Thriller-musiikkivideo) "See you next wednesday" -mukamuka-elokuvan julisteen.

Landisilla on muitakin tällaisia jujuja. Hänen ohjaamissaan lentokenttäkohtauksissa esimerkiksi kuulutetaan aina "Mr Frank Ozkerwitzisia", mikä taas on ohjaaja Frank Ozin oikea nimi.

Samanlaisia tavaramerkkejä ovat esimerkiksi myös Alfred Hitchcokin cameo-roolit jokaisessa elokuvassaan, Renny Harlinin käyttämät Suomi-viittaukset ja se, että sekä Zuckerin veljekset, että Martin Scorsese ovat pistäneet äitinsä aina johonkin pikku rooliin filmeissään.

Tämähän ei liittynyt mitenkään mihinkään, mutta ei aina tarvi!