Vaikka minulla tätä taksikokemusta ei ihan älyttömästi vielä voi sanoa olevan, olen huomannut yhden jutun: Kun tätä taksia ajaa enemmän, ei yön asiakkaita muista enää niin hyvin. Tai sitten kyytiini ei ole pitkään aikaan osunut kovin muistettavia asiakkaita.

Kun seuraavana päivänä yrittää muistella edellisen yön asiakkaita, ei sieltä tule mieleen kuin ihan muutama. Joskus sitten myöhemmin saattaa pompsahtaa mieleen vaikka asiakkaana ollut vanha mies, joka oli menossa Grand Casinolle, koska "Casino oli edellisellä kerralla jäänyt miehelle velkaa". Mies kertoili matkan aikana kokemuksia nuoruudenaikaisesta työstään Helsingin pelastuslaitoksella aiheena osoitteiden löytyminen.

Tai keskustasta Espooseen matkannut rouva, jonka kanssa vertailimme kokemuksia Ranskasta ja ranskalaisista ja joka kertoi suunnitelmasta ostaa Normandiasta linna, joka ei maksaisi kuin suurin piirtein saman verran kuin viiden huoneen asunto Eirasta.(!)

Muistan myös kyytiini tulleet kaksi naista, koska tämä on ehkä ainoa kerta, jolloin oli millin päässä, että olisin tiuskaissut, että: "minä osaan kyllä perille ilman ohjeitakin!!".

Naiset ilmoittivat ensimmäisen kohteen osoitteeksi erään Itä-Pasilan hankalista terassikaduista. Sattumalta tiesin kadun erityisen hyvin, koska ehkä noin tuntia aiemmin olin käynyt kyseisessä osoitteessa. Nainen A asui Pasilassa. Kun ajelimme kohti osoitetta, nainen B sanoi A:lle, että "pitäisikö sinun opastaa", johon B vastasi, että: "kuski näyttää selvästikin tietävän mihin ollaan menossa" - kuten tiesikin. Suorinta tietä - ilmeen värähtämättä. Ilmeeni oli yhtä muuttumaton kuin Tom Cruisella läpi hänen elokuvauransa. Jätettyämme naisen A Pasilaan, B kertoi osoitteeksi Sorsavuorenkadun Herttoniemenrannassa. Totesin, että "eikös se olekin se katu, joka on siinä keskellä ja menee sinne kukkulan päälle?" ja nainen siihen, että: "kyllä". Tämä ei kuitenkaan vakuuttanut naista osoitetietämyksestäni, vaan hän opasti minua koko matkan - alkaen ensimmäisestä mutkasta Pasilassa. Jopa suorilla hän sanoi, että "ajetaan vaan eteenpäin". Joka mutkan ja risteyksen nainen selitti yhtä sinnikkäästi kuin navigaattori - sillä erotuksella että navigaattorista saa sentään äänen pois. Toinen, mitä olisin voinut ilkeämpänä ihmisenä tehdä, niin laittaa radion oikein kovalle, mutta luulen, ettei nainen olisi tajunnut vihjettä, vaan olisi huutanut ohjeet kovempaa.

Hetkellisesti minua nauratti sisäisesti sellainen, että jos olisi alkanut temppuilemaan:
rva A: - Tästä vasemmalle.
Minä: - Ai oikealle?
Rva A: - Ei kun vasemmalle, vasemmalle.
Minä: - Niin, oikealle.
RA: - Vasen! VASEN!
(laitan vilkun oikealle ja käännyn vasemmalle)
M: - Eli tänne oikealle.
RA: - Tämä on kyllä vasen. Ja tästä sitten suoraan.
M: - Ai vasemmalle?
RA: - Ei kun suoraan eteenpäin.
M: - Niin eli vasemmalle käännytään.
RA: - ETEENPÄIN, suoraan eteenpäin! Ei käännytä!
(laitan vilkun päälle, mutta ajan suoraan)
RA: - Ei vielä tästä, mutta tuolta videovuokraamon kohdalta vasemmalle.
M: - Eli heti tästä oikealle?
RA: - Ei ei tästä vielä. Tuolta kolmannesta vasta ja vasemmalle.
M: - Niinhän te sanoitte, toisesta oikealle?
RA: - Ei kun kolmannesta. Mikä teitä vaivaa, ettekö te kuule?
M: - Kuulen kuulen. Eli ajetaan videovuokraamon kohdalta eteenpäin.
RA: - VASEMMALLE!!
M: - Asemalle??
RA: - EI KUN VASEMMALLE!! MITÄ TE HOURITTE!
M: - Ei tarvitse huutaa. Olisitte heti sanonut, että haluatte asemalle. Eihän se ole täällä päinkään. Te opastatte ihan väärin. Ja sitä paitsi, se kouriminen on kyllä teiltä nyt vähän jo toiveajattelua.
RA: - MIKÄ TEITÄ VAIVAA??
M: - Laivaan?!? Tarkoitatteko hyvä rouva nyt siis asemalle vaiko satamaan?
RA: - APUA APUA!! Minä tulen hulluksi!
M: - Kuulkaas rouva, te olette sen verran sekaisin, ettei teidän kannata mihinkään laivaan mennä. Jospa minä veisin teidät kotiinne Sorsavuorenkadulle, se on tässä ihan lähellä ja minä tiedän kyllä paikan - ei mitään paniikkia. Ei tule mitään sählinkiä sen opastamisen kanssa, kun te ette tunnu tietävän mihin haluatte mennä - saati sitten mistä sinne pääsee.
RA: - Anna mun kaikki kestää...
M: - Olkaa hyvä vain, mitäs minä sitä kieltämään.


Kunhan ehdin, niin pitää kertoa vielä yksi Porvoon reissu. En ole sitä aiemmin tohtinut kertoa, kun meidän äitikin käy tätä välillä lukemassa, mutta jospa se ei siitä yöuniaan menettäisi. =) Nyt en ehdi, kun pitää joutua taksin rattiin.