Sanovat, että ensimmäisen kyydin muistaa aina. Sepä onkin ehkä ainoa kyyti, jonka ensimmäiseltä päivältä enää muistan (kirjoitan näitä vähän postuumisti). Olisi ollut hienoa, jos se ensimmäinen kyyti olisi ollut vaikka joku sellainen dramaattinen ja teatraalinen, että olisi pitänyt ajaa kiiruusti Tampereelle Ratinan stadionille ja viedä Jari Litmasen lentokentälle unohtunut nappulakenkä ennen ratkaisevan EM-karsintapelin alkua, mutta ei. Menin aamulla viideksi Töölöntorin tolpalle ja sain tilauksen kisahallille. Kyytiin tuli kovasti aamuun asti juhlinut nainen, joka ei ollut jaksanut enää kävellä. Vein hänet peräti Urheilukadulle (alkaa Kisahallin toisesta päästä). Kyytimaksua lähtömaksun lisäksi tuli vain euro. Taisin sitten siirtyä menestyksen huumassa tyhjälle Museokadun tolpalle, josta sain sitten kyydin lentokentälle.

Paitsi kun tässä nyt rupesin miettimään, niin itseasiassa niitä ekan päivän ajoja muistaa kyllä enemmänkin. Tuli paljon ajoja eri lähiöiden välillä, keskustasta lähiöihin ja lähiöistä keskustaan. Olen jälkeenpäin antanut itseni ymmärtää, että oli varsin hyvä päivä kesäiseksi arkipäiväksi.