Taksihommassa jännää on se, että tämä on melkein niin kuin joku taktiikka- tai strategiapeli.

Ensin tilauksen tullessa yrität selvittää itsesi mahdollisimman ripeästi asiakkaan luo. Tolpalla on ehkä hetki aikaa miettiä tilannetta, mutta asiakkaan tultua kyytiin ja ilmoitettua kohteen, toiminnan pitäisi alkaa heti. Siinä alkaa heti kuumeinen aivojen raksuttaminen ensin siitä, että mihin suuntaan ylipäätään lähtee. On jopa vähän luotettava tuuriin. On myös yritettävä teeskennellä, että homma on hallussa, vaikka koko ajan aivot käy ylikierroksilla reitin aprikoinnissa. Jostain Malmilta keskustaan tultaessa aloitus on helppo ja siinä on Kumpulaan asti aikaa hioa taktiikkaansa. Toista on vaikkapa Alppilan, Vallilan tahi Harjun alueelta lähdettäessä. Siellä kun suunta pitäisi olla heti selvillä. Nämä kyseiset alueet ovat ehkä toistaiseksi hankalimmat minulle, koska sieltä ei tule haettua kyytejä. Harvoin osun vaikka Porvoonkadun tai Hollolantien tolpille. Viime aikoina olen sitä Hollolantietä oikein tarkoituksella miehittänyt.

Myös Etelä-Helsingistä lähdettäessä on joskus tiedossa kaamea aivorutistus. Jos lähtöpaikka ja määränpää ovat sellaisia, että voi valita suoraan Fredan, niin homma on helppo. Pumepuset (olen tainnut kertoa näistä: Punavuorenkatu, Merimiehenkatu, Pursimies…) sujuvat nykyään jo aika hyvin, joten niitä ei tarvitse enää jänskätä. Niiden vaikeudesta tulee myös niiden helppous: niistä ei useinkaan ole kovin montaa poistumismahdollisuutta.

Sitten on näitä taktiikkaknoppeja, kuten Oikokatu Kruununhaassa. Katu on kolmessa osassa, joihin jokaiseen ajetaan eri kautta. Tämä kuuluu niihin, jotka olen karvaasti oppinut kantapään kautta.

Monesti sitä lähtee reitille vähän uhkarohkeasti, kun ei millään muista ihan tarkkaan, että saiko jostain ajaa ja että pääseekö jostain jonnekin. On vain pelkkä kutina. Sitten kun pääsee lähemmäksi ja huomaa tehneensä juuri oikean valinnan, tekisi mieli huutaa "JIIHAA" ja heristää nyrkkiä voitokkaasti, mutta ihan ajatellen uskottavuutta asiakkaan silmissä, ei sitä ole tullut tehtyä kertaakaan. Sisäisesti on kyllä tullut huudettua sitä "jiihaata", mutta silloinkin varovaisesti, ettei se tihku vaikka ihon läpi asiakkaan kummasteltavaksi.


Taktiikkapelin piirteitä on myös se, että jokainen kyyti ja vastaanotettu tilaus vie erilaiseen lopputulokseen.

Joskus voi käydä vaikkapa niin, että on päättänyt mennä Länsisatamaan hakemaan kyytiä. Voisi ajatella, että jonossa sijalla n oleva Martinlaaksossa asuva insinööri-sairaanhoitaja –pariskunta osuisi kyytiini, veisin heidät kotiinsa ja mies antaisi tippiä. Paluumatkalla saisin tilauksen Kannelmäestä Viikkiin ja ilta jatkuisi niin kuin jatkuisi. Mutta ennen kuin pääsen Länsisatamaan, minulle tuleekin tilaus autoon ja päätän vastata siihen myöntävästi. Jatkan Länsisataman ohi kohti Uudenmaankatua ja nappaan sieltä kyytiin naisen, joka on menossa Maikkarille Ilmalaan. Vain siksi, että Ilmalasta lähtiessäni käyn putsaamassa tuulilasin pyyhkijöitä, koska ne jättävät lasiin ikävää rantua, en saakaan Pasilan asemalta kyytiin tätäkin blogia joskus lukevaa nuorta naista, vaan hänen jälkeensä jonossa olevan Leppävaaraan matkalla olevan hupaisan hauskan porukan.

Jokainen siirto muokkaa tulevaisuutta erilaiseksi. Jos minä ajan Myyrmäestä keskustaan päin 1km/h hitaammin ja joku toinen taksi päättää ajaa risteyksen läpi keltaisten palaessa, voi käydä niin, että minä saan kyydin Porvooseen ja se toinen taksi sen asiakkaan, jonka pahoinvointi ohittaa oksennuskynnyksen klo 2:05 – ollen juuri silloin taksissa.

Jos rva A pysähtyi kaiken kiireen keskellä hetkeksi katsomaan kenkäkaupan ikkunassa olevia juhlakenkiä matkalla taksitolpalle ja rva B kyllästyi kävelemään sateessa nähdessään taksitolpalla vapaita takseja, hän tuleekin taksiini rva A:n sijasta, joka menee tolpalla toisena olevan taksin kyytiin ja myöhästyy vanhimman poikansa tuubasoolosta Luoteis-Helsingin musiikkiopiston oppilaskonsertissa, koska tuon taksin vasemman takarenkaan oli määrä kohdata tielle rikotun lasipullon kanssa kolmen kilometrin ja 428 metrin kuluttua.

Hra C tulee juuri minun kyytiini, koska grillillä myyjä tiputti makkaran lattialle ja hra C joutui odottamaan uuden makkaran paistumisen verran kauemmin ja minun edellinen asiakkaani päättikin maksaa Visa Electronin sijasta käteisellä tasarahan.


Kohtaloonsa voi yrittää vaikuttaa taktikoimalla. Aamuyöllä varsinkin, kun kaupunki on täynnä julkisen liikenteen hylkäämiä sieluparkoja, niitä taktiikkamahdollisuuksia on useita. Jossain määrin voi olettaa, että Hakaniemen- tai Rautatientorilta lähdetään itäpuolelle, Lapinlahdenkadulta Espooseen ja Manskulta pohjoiseen. Asema-aukiolta luultavasti lähdetään mihin tahansa muualle, muttei ehkä itään. Manalasta taas minne vaan. Manala onkin ehkä juuri mielenkiintoisin ja vähiten ennakoitavissa. Käsipystyt taas ovat kaikista selkeimpiä – edes suomalainen humalikko ei lähde kävelemään Länsiväylän suuntaan, jos pyrkimys on päästä Myllypuroon.

Käsipystyjen taas ei aamuyöllä kannata kävellä tien oikeaa reunaa, vaan vasenta, koska keskustaan menevät taksit ovat tyhjiä ja ne tulevat vastaan juuri sillä kävelijän kulkusuuntaan nähden vasemmalla kaistalla. Kaupungista poispäin ajavat taksit ovat 99,99% jo varattuja, sillä ei kukaan lähde aamuyöllä keskustasta pois tyhjänä, hakemaan kyytejä vaikka Malmilta, niin kauan kun sitä kyytiä keskustassa riittää.

Tosin muutenkin se aamuyö on aika taktisesti tylsää aikaa. Taktiikka on lähinnä se, että kyyti lähiöön ja mahdollisimman nopeasti takaisin ja uutta putkeen. Keskustasta pois ajaminen ei useinkaan vaadi taktiikkaa. Ainoastaan joskus Erottajan eteläpuolelta. Taktiikan aika on enemmänkin päivisin ja öisin ehkä yhden kieppilöille.


Perjantaina taas pirssin puikkoihin. Saas nähdä, mikä auto siellä odottaa!