Meinasin kirjoittaa, että "tuli tartuttua kynään taas pitkästä aikaa", mutta eihän tämä ole mikään kynä, vaan näppäimistö. Tosin en myöskään voi kirjoittaa, että "tartuin näppäimistöön", kun ei tämä näppäimistö ole tarpeeksi tahmea, paitsi B-kirjaimen osalta, johon on jotain sokeripohjaista joskus tarttunut. Että siis loppujen lopuksi aloitus voisi kuulua kuulua: "tuli tartuttua pitkästä aikaa näppäimistöön vasemman käden etusormella".

Pari vuoroa tuli lokakuussa ajettua ja kummankin aloitus oli taas niin samanlainen, että kutsun aloitusmallia "Kannelmäen standardiksi". Aloitus menee niin, että haen auton isännän luota, ajan Kannelmäen tolpalle noin kolmanneksi. Odotan noin puolisen tuntia ja saan tilauksen. Kyyti on luokkaa "euro tai pari lähtömaksun päälle" ja sitten takaisin tolpalle noin seitsemänneksi, jonka jälkeen seuraavaa kyytiä odotetaan tunti.

Mutta eipä ole kahdessa kuukaudessa paljoa asiat muuttuneet. Luulin sitä paitsi, että edellisestä ajokerrasta olisi ollut vain puolitoista kuukautta, mutta aikaa onnistui vierähtämään lähes tasan kaksi. Lähinnä olisin toivonut, että järjestelmät olisivat jollain taikaiskulla muuttuneet toimivaksi, mutta ei. Ensimmäisessä vuorossa kortinlukulaite ilmoitti kolmelle asiakkaalle jotain ihmeen järjestelmävirhettä ja toisen ajovuoron lopulla Visa Electronit taantuivat maksuvälineenä taas kirjastokortin tasolle.

Ensimmäisen vuoron lisäkiusaa toi tilausten peruutukset. Ensimmäinen tuli tietysti vuoron ensimmäiseen kyytiin. Sain tilauksen ja lähes perille päästyäni tuli kyydin peruutus. Asiakas ei ollut älynnyt tilanneensa jo yhden taksin. Onneksi palatessani tolpalle, siellä ei ollut autoja, vaan yksi asiakas.

Toinen peruutus ärsytti enemmän. Olin Tapulikaupungin tolpalla kakkosena. Tarjolle tuli ykkösauton hylkäämä kyyti Jakomäenkujalta. Jakomäenkuja on Jakomäen ostarin ravintolakatu ja siinä on myös taksitolppa. Jos Jakiksen tolpalla ei ole autoa tilaushetkellä, tilaus siirtyy Tapuliin, josta ajomatka kestää 8-10 minuuttia. Jos tuona aikana tolpalle ilmestyy auto, on asiakaskin mennyttä. Hylkäsin siis kyydin.

Hetken kuluttua minulle tuli toinen ykkösauton hylkäämä Jakomäenkyyti. Osoitteena tällä kertaa joku Jakomäentien kerrostaloista. Kun tolpalla ei muutakaan actionia ollut, päätin ottaa riskin ja hyväksyin kyydin. Olinkin melkein Tattarisuon liikenneympyrässä, kun kyydistä tuli peruutus. Asiakas oli soittanut taksikeskukseen ja peruuttanut kyydin. Sinänsä tietysti huomaavaisempaa kuin vain antaa taksin odottaa turhaan. Aloin silti ymmärtää enemmän ja enemmän niitä kuljettajia, joiden boikottilistalla on mm. Jakomäen tilaukset.

Tapulin tolpalle palattuani siellä oli kuusi muuta autoa, joten jatkoin matkaa. En ollut mitenkään erityisen hilpeä.

Ensimmäisessä vuorossa pantiksi jäivät yhdet henkkarit, kun Kontulan Amexista ei löytynyt saldoa kuin seitsemän euroa. Toisessa vuorossa en ottanut panttia, kun ongelmana oli pankkikortilla maksettaessa jatkuva yhteysvirhe. Annoin tilinumeron ja jätin asian herran haltuun.

Pari kyytiä jäi mieleen. Kannelmäessä tyyppi oli kaatanut täyden siiderilasin päälleen ja halusi kotiin vaihtamaan vaatteita. Koska vain etupuoli oli märkä, niin otin kyytiin. Ajoimme Haagaan ja vaatteiden vaihdon jälkeen takaisin.

Oulunkylässä taas eräs tyttönen oli ollut matkalla poikakaverinsa luokse junalla ja oli sattumalta nukahtanut hetkeksi laiturille. Oli yrittänyt selittää poikakaverille, että "ehkä se juna ei tullutkaan", johon poikakaveri oli todennut sen juuri ohittaneen sen aseman, jolla hän seisoi odottamassa. Seuraava selitys oli, että "ehkä se juna meni ennen kuin hän ehti asemalle". Tämä selitys meni läpi. Ehdotin, että seuraavaksi olisi voinut kokeilla sitä, että "ehkä se juna meni jotain eri reittiä".

No taksilla sitten.