Miksi Suomessa perinteisesti taksit ovat olleet isoja ns. laatuautoja? Tähän on omasta mielestäni kolme vaikuttavaa tekijää: asiakas, viranomainen ja autoilija.

Asiakkaan näkökulmasta tämä liittyy siihen, että autoilua ylipäätään on Suomessa pidetty aina ylellisyytenä. Tästä on pitänyt huolen verottaja. Jos autoilu on ylellisyyttä, on vielä ylellisyydempänä pidetyn taksin oltava hintansa väärti, eli kyydin on oletettu olevan laadukasta. Tarinoiden mukaan Helsingissä hetkellisesti 80-luvulla takseina olleita Ladoja "maksettiin pois" ja pyydettiin tilaamaan uusi taksi. Kun kerran taksilla mentiin, haluttiin laatuauton kyytiin.

Laadukas, hyväkuntoinen auto on toisaalta koettu merkkinä taksikuskin luotettavuudesta. Jos paikalle kurvaa vanhemman mallinen ja kulunut Mercedes-taksi, suhtaudutaan siihen jo vähän epäillen.

Toinen tähän vaikuttanut tekijä on ollut säätely viranomaistaholta. Vielä 80-luvulla poliisin on pitänyt tarkastaa jokainen liikenteeseen tuleva taksi, jotta se täyttää liikenneministeriön taksille antamat kriteerit. Näitä ovat olleet vähintään neljä ovea, rekisteröinti vähintään viidelle henkilölle ja ennen kaikkea tietyt minimimitat matkustajille (polvitila, hartiatila, päätila, penkin leveys ym.). Erikoista on se, ettei aiemmin taksi saanut olla farmari. Tämä liittyi ajatukseen, että luksuskyydissä tavaratila ei saanut olla näkyvissä - se olisi ollut hyvin rahvasta.

Tähän liittyy se tarina, jonka mukaan joku liikenneministeri oli erityisesti pitänyt huolen, ettei Ladoja tule taksikäyttöön hänen virassaoloaikanaan.

Kolmas tekijä on ollut varmastikin se, että koska taksilla ajetaan huomattavasti yksityisautoa enemmän, on auton täytynyt olla kestävä. Rikkinäinen taksi on kaksinkertaisesti kallis: sen korjaaminen maksaa ja rikkinäisenä se ei tuota. 60-luvulta lähtien taksissa ylivoimaisesti suosituin automerkki on ollut mikäpäs muukaan kuin Mercedes-Benz. Mersu tunnettiin aina 90-luvulle saakka erityisen hyvästä laadustaan. Miljoona kilometriä vanhalle kunnon pystylamppumersulle ei ollut temppu eikä mikään.


Viimeisten vuosien aikana tilanne on muuttunut. Volvon ja Mersun lisäksi hyvin monella merkillä on tarjota isokokoinen automalli. Lisäksi muiden automerkkien laatu on noussut, kun vastaavasti Mersun laatu on heikentynyt. Tai pitäisikö ilmaista asia niin, että jos kerta Mersukaan ei kestä, niin sitten on aivan sama millä automerkillä ajaa - lisäksi huollot ja varaosat saattavat olla halvempia.

Neljäskin asiaan vaikuttava tekijä löytyy, nimittäin verottaja. Verotuksellisista syistä johtuen tietyn hintarajan alapuolella olevien autojen ostaminen ei ole yritystaloudellisesti järkevää.

Periaatteessa siis S-sarjan Mersu tai 700-sarjan BMW taksiliikenteessä ei ole auton hankintahinnan suhteen niin suuri taloudellinen uhraus kuin mitä voisi kuvitella. Kumpaakin näkyy Helsingin taksiliikenteessä. Huomattavasti suurempi taloudellinen merkitys on polttoaineella ja ehkä myös huoltokustannuksilla. Siksi esimerkiksi pienehköt hybridimoottorilla olevat Toyota Priukset ovat yleistyneet taksiautona.


Tosin sodan jälkeen, kun oli valuuttasäännöstelyä ym. ja länsiautojen saaminen Suomeen oli tavattoman hidasta, Volga ja varsinkin Pobeda olivat suosittuja taksimerkkejä. Niitä oli saatavissa, ja varsinkin Pobeda oli ilmeisen lämmin auto talvellakin.