On hiihtolomakausi eikä kaupungissa ole ketään! Helsingissä on käynnissä laajamittainen kaupungistapako. Talvettomuuden takia ehkä juuri tänä talvena erityisen voimakkaasti. Ihmiset ovat menneet sinne, missä on kunnolla talvi, tai sinne, missä kunnolla ei ole talvi. Työmatkatkin kestävät kuulemma puolet vähemmän kuin normaalisti. Taksihommassa tämä näkyy tietysti asiakkaiden vähyytenä. Keskiviikkona ja torstaina oli todella hiljaista - toisaalta vastaavasti taksivahvuutta oli kevennetty ihan aiheesta. Kevennyksen takia olinkin hämmästynyt kun hiljaisuudesta ja toisin luulemisesta huolimatta kassa oli keskiviikkojen paras. Torstai oli muutaman kympin hiljaisempi, kun taas perjantai oli surkea. Viikonloppuna autoja oli liikenteessä taas täysi lasti, vaikka väkeä oli edelleen minimaalisesti. Tämä tiesi sitä, että perjantain alkuilta oli todella hiljainen. Olisi voinut kuulla nuppineulan putoavan pumpuliin.

Aloitin perinteisesti Pasilan asemalta. Ihmisiä tuli junista kuitenkin tosi vähän, joten jono eteni hitaasti. Lopulta odotukseni palkittiin kaksinkertaisesti: sen lisäksi, että sain asiakkaita, sain uuden nimen julkkislistaani.

Nimeä en voi paljastaa, mutta kerrottakoon sen verran, että hän on mukana "tanssii tähtien kanssassa".

Tämän jälkeen ajelin Oulunkylän tolpalle, jossa odottelin lähes puoli tuntia ykkösenä. Sieltä sain kyydin Kannelmäkeen, josta yllättävän välittömästi sain kyydin Sörnäisiin. Sörnäisten tolppa oli pullollaan, joten ajelin Pasilaan, mistä sain odottelun jälkeen kyytiini erään kansanedustajan - eikä ollut edes mikään joku neverheard-Urpo Tahvanainen, vaan sellainen tunnettu. Vein hänet eduskuntatalolle itsevaltiaitsemaan. Päädyttyäni tämän jälkeen Kannelmäkeen alkoi elämässäni hiljainen jakso. Kesti yli tunnin ennen kuin sain uuden kyydin. Oli tosin sitten ihan mielenkiintoinen kyyti: pääsin kassakaappikeikalle. Erään kaupan kassakaappi ei ollut suostunut sulkeutumaan, joten apuun oli soitettu huoltomies. Tämä huoltomies oli kuitenkin juuri aloittanut loman ja ottanut jo pari olutta, minkä takia lastasimme työkalut Mersuun ja ajelimme paikalle taksilla. Hän oli ollut ainoa, joka oli tavoitettu, eikä hänellä ollut mitään pientä keikkaa vastaan. Hän kertoili kaikenlaista mielenkiintoista liittyen kassakaappiryöstöihin.

Kassakaappimiehen jälkeen sain vielä yhden kyydin ennen kuin taas hiljeni täysin. Olin taas Pasilan asemalla. Olin kyllä menossa Hollolantien tolpalle mutta ajattelin pyörähtää Pasilan kautta, ja koska siellä oli jono takseja, ajattelin että ehkä sieltä junista on tulossa väkeä, mikä kyllä sitten osoittautui yhdeksi elämäni katteettomimmista ehkistä. Junia tuli kolmekin, mutta ilmeisesti lomakausi oli yllättänyt VR:n talven sijaan, koska ihmisiä niissä ei ollut. Se Hollolantien tolppa olisi ollut niin paljon viisaampi valinta. Seurasin tolpan tilannetta datalta ja ainakin kolme autoa sai sieltä kyydin sen tunnin aikana, kun tein painaumia Pasilan aseman asfalttiin.

Lopulta, ehkä taas noin tunti edellisen kyydin jälkeen, sain kyydityksen Myyrmäkeen. Siellä elämä muuttui ja "kohta vapaa" -toiminnon käyttäminen palkittiin, koska sain lähes välittömästi asiakkaasta päästyäni tilauksen, jonka osoite pääsi myöhemmin yöllä näyttelemään sivuroolia sarjassa "taksimies osaa kaupungin". Ajoimme Myyrmäestä Puistolaan, ja heh heh, myöhemmin yöllä rullattuani pari tuntia ympäri Matapupu-aluetta tuli kyyti melkein Puistolasta tuolle samalle Myyrmäen kadulle, jolloin tietysti ajoin silmääni räpäyttämättä kohteeseen vakaasti kuin kallio. Perillä silmiä kuivasi armottomasti, mutta minä poika vaan porskutin!

P.S: Torstaiaamuna olisi ollut täydellinen kuunpimennys. Juuri se aamuyö oli tuhnuinen ja sumuinen.