Mikä mainio yö!

Autossa oli pari miestä ja kolme naista (joo, otin vähän ylikuormaa – tapojeni vastaisesti). Yksi naisista sanoi: "Täälläpä on hyvä miehinen tuoksu! Se ei kyllä varmasti ole Pentti (nimi muutettu), etkä se ole kyllä sinäkään Reino (tämäkin nimi tietysti muutettu), joten se on kyllä varmaan kuski!" En varmastikaan kertonut, että se "hyvä miehinen tuoksu" on ihan vaan valkosipulia, jolle haisen kuin paraskin vampyyrikammoinen (olihan kuitenkin vähän niin kuin Halloweenin jälkilöylyt – karkki tai Kekkonen). Olin pari tuntia ennen vuoroa käynyt syömässä libanonilaisessa ravintolassa, jossa sitä valkosipulin määrää siinä ruuassa ei juurikaan oltu säännöstelty. Yritin olla kovin paljoa hengittämättä juuri ulospäin. Hengitin sisään ja annoin ilman valua ulos pikkuhiljaa kiduksieni kautta.

Oli muutenkin hauska porukka (paitsi että oli kyllä mukavaa ja ilomielistä porukkaa läpi vuoron!), joten pääsin vähän nälvimään heille. Se on aina mukavaa, kun pääsee vähän irvailemaan. Yksi naisista sanoi toiselle, että "uh, sä istut mun mahan päällä niin, etten mä voi hengittää". Oli pakko huomautta hänelle ihmisen biologian ihmeellisyyksistä ja siitä, ettei ihminen suinkaan hengitä mahallaan vaan keuhkoilla, jotka sijaitsevat ihan eri kohdassa. Että jos meinaat jostain valittaa, niin pitää vähän kyllä keksiä jotain muita selityksiä.
- No mitä muka?
- Sano vaikka, että tulee pissat housuun.
- Hih hih, no mä olenkin kyllä juonut tosi monta lonkeroa.
- Et sitten pissaa penkille!

Oli siis monia mukavia asiakkaita, ei yhtään hukka-ajoa ja lisäksi tuli uusi vuoroennätys. Harmittaa kuitenkin vähän, että yksi kyyti enemmän, niin olisin päässyt kokonaan uudelle sataluvulle. Eikä siihen olisi tarvittu kuin se, että olisin ollut baanalla heti vuoron alkaessa klo 18, kun nyt olin ulkona tallista vasta puoli seitsemältä. Olin vähän hidas kotoa lähtemisessä – otin kotona tunnin torkut ennen lähtöä ja torkutin herätessä puhelimen herätyskelloa ainakin kolmesti, ja hallilla vaihdoin kuulumisia autoihin talvirenkaita vaihtamassa olleen isännän kanssa.

Ensimmäinen tilaus tuli taas heti tallista ulos ajettuani, ja sitten se jatkuikin yhtä matalalentoa aamuun asti. Lähiöitä kiertäessäni uusi tilaus tuli yleensä välittömästi entisen asiakkaan noustua autosta. Hyvää tulosta auttoi sekin, että kerran sain Espoosta saman tien paluukyydin keskustaan ja toisellakin kertaa kyytiä Espoon sisällä. Harvemmin käy niin (ainakin minulle), että viiden aikaan aamulla juuri tietyn lähiön tietyn kadun tietyssä osoitteessa, johon olet kyyditsemässä asiakkaita, pihalla seisoo kolme epätoivoista, jotka yrittävät saada Espoon taksikeskukseen yhteyttä saadakseen taksin.

Porvoon käyntini ei ollut ihan yhtä tuurikas. Soitin asiakkaan jätettyäni Porvoon taksikeskukseen ja kysyin, sattuisiko heillä olemaan Helsinkiin mänijöitä, mutta eipä sillä hetkellä ollut. Ajelin sitten tyhjänä takaisin, mutta välittömästi Vantaan puolelle saavuttuani kilahti tilaus Jakomäestä. Ehdin jo kyllä kertaalleen manata mahdollista hukkakyytiä, kun nouto-osoitteeseen pääsy kuitenkin kesti viitisen minuuttia ja se kun oli Jakiksen taksitolpan vieressä oleva nestemäisiä humaltumistuotteita tarjoileva firma. Perille päästyäni tolpalla oli yksi auto, joten ajattelin, että jos tolpalla on auto, niin kyllä asiakkaallenikin on ollut kosla tarjolla. Mutta eipä ei, hetken epätietoisen odottelun jälkeen kyytiini tuli varmaan suurikokoisin koskaan kuljettamani mieshenkilö. Hän jos olisi sammunut taksiini, olisi autosta poistamiseen tarvittu palomiesten käyttämä leikkuri, jolla auto olisi ensin poistettu paloina miehen ympäriltä ja sen jälkeen mies olisi siirretty isolla satamanosturilla kaivinkoneiden kuljetukseen käytetylle lavetille. Kierrettiin parin pubin kautta ja päädyttiin lopulta Herttoniemeen.

Kerkesinköhän käydä tolpalla kolmesti viime yön aikana. Kolme sekuntia Herttoniemen Hiihtäjäntien tolpalla, viitisentoista Karhupuiston tolpalla ja kaksi Etelä-Haagassa. Karhupuiston tolppa on sellainen, johon monesti kurvailen, jos keskustan tolpilla seisoo reilunlaisesti autoja. Karhupuistossa ei välttämättä ole kuin auto tai pari, joten kyydin saa yleensä aika pian.

Jopa normaalisti hiljainen hetki noin kymmenen ja yhdentoista kieppeillä oli toimintaa täynnä. Vuoro loppui virallisesti puoli viideltä, mutta kotona olin vasta puoli kahdeksan aikoihin. Rautatieaseman tolpalla jonoa oli ainakin kuuteen saakka.

Mutta liukasta oli. Ihan hyvä, että oli nastarenkaat alla.

Ja tallille päästyäni tein vielä bonustarkistuksen: kurkistin takapenkin istuinosan alle kippaamalla penkin nurin ja tienasin tosi helposti kaksi euroa ja kolmekymmentä senttiä. Aina kannattaa yrittää!