Tää kirjoitus tulee jo vähän myöhässä, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, niin kuin myöhästyjillä on tapana retostella.

Mutta siis - yhtä takuuvarmasti kuin venäläispilkkijät jäävät joka hemmetin kevät jäälautalle nalkkiin, VR ja helsinkiläisautoilijat eivät millään arvaa, että helmi-maaliskuussa sataisi lunta.

Muu Suomi nauraa joka vuosi helsinkiläisautoilijoiden talviajotaidoille - eikä valitettavasti aiheetta. Ehkä syynä on se, että Helsingissä talvi on nykyisin niin harvinainen elementti ja ehkä se, että etelässä autoilijat totutetaan teiden ylettömällä suolaamisella siihen, että tie on aina sula ja pito samanlainen.

Helsingissä talviautoilijat voi jakaa karkeasti kolmeen ryhmään:
1. Ylivarovaiset. Nopeudet lasketaan vähintään puoleen normaalista ja ennakointi alkaa jo kotona hiekoittamalla reitti makuuhuoneesta vessaan. Ruuhkauttavat liikenteen kolminkertaiseksi normaaliin verrattuna mutta eivät niinkään ryttää peltiä.
2. Ne, jotka eivät muuta ajokäyttäytymistään millään tavalla. Ajonopeus pysyy samana ja turvaväli pidetään minimissään kuten aina. Ryttäävät peltiä enemmän kuin Kuusakoski Oy
3. Ns. maalta ja Lapista tulleet, jotka ovat tottuneet ajamaan talviolosuhteissa. Selviäisivät talviolosuhteista ongelmitta ilman ryhmiä yksi ja kaksi - joiden kekkulointia talviliikenteessä seuraavat sydän kurkussa.

Ongelmana ovat ryhmät yksi ja kaksi ja niiden yhteisliikennöinti.

Miksi se on aina näin: "Kymmenen uutiset hyvää iltaa. Helsingissä satoi tänään sentin lunta - sata autoa ketjukolarissa kehä ykkösellä." Miksi emme kuule vastaavia uutisia Oulusta tai Rovaniemeltä jossa sitä lunta kuitenkin sataa lähes kesät talvet? Joku aivan varmasti kommentoisi tätä, että "kun siellä Helsingissä ne liikennemäärät ovat niin suuria". En jaksa edes puuttua tuohon, vaan kerron sen sijaan, että Suomessa myös eniten paleltumia saadaan Helsingissä. "No mutta kun siellä Helsingissä ne ihmismäärät ovat niin suuria!" Tai sitten helsinkiläinen ei vaan osaa asennoitua siihen talveen oikein.